Nyt on yks vaihe tullu mun elämässä päätökseen. Niin se vuos vaan meni nopeesti. Paljon sitä suunniteltiinkin ja nyt se kaikki on sit ohi. Joteenki tosi tyhjä olo. Ikivä on kova ja mieli tekis takas, mut kyllä se varmaan tästä, ku pääsee taas arkeen kiinni.
Vikat viikot siel jenkeissä oli oikeestaan pakkaamista ja kavereiden näkemistä. Matkatavaroiden kanssa tein sillen, et ostin vaan uuden matkalaukun, joka meni sit vaa koneeseen. Kattelin noita tavaroidenlähetys systeemejä, joka ois maksanu 500 dollarii ja nyt toi ylimääränen laukku oli vaa 70 dollarii, joten suosittelen. Tuleehan siihen tietty viel se laukun hinta päälle ja noi hinnathan vaihtelee lentoyhtiöittäin, mut ainakin United-lentoyhtiöillä USA:n päässä se oli se 70, joten ihan kannattavaa.
Läksiäisiä vietettiin moneen otteeseen erilaisilla porukoilla. Läksiäislahjaks sain sellasen kirjan, johon kaikki oli korjottanu jotain muistoja tai terveisiä ja sitä sitten kaiholla luin lentokoneessa.. Isäntäperheen kanssa vielä matkustettiin Laura Ingallsin kotitalolle, sit käytiin jossain eläintarhassa ja vierailtiin joidenki ystävien luona. Yhtä hyvästelyähän se viimeinen viikko sit olikin.
 |
| Mun idoli |
 |
| Mä olin kuulemma "my Laura" ja " yellow hair girl" |
 |
| Kavereiden kanssa Kansas-tunnelmassa |
 |
| I'm gonna miss this landscape |
 |
| Monet sano mulle et mä oon kuulemma ihan country-laulajan näkönen:D |
 |
| Kuvia eläintarhasta.. |
 |
| Kuvia eläintarhasta.. |
 |
| Kuvia eläintarhasta.. |
 |
| Kuvia eläintarhasta.. |
 |
| Kuvia eläintarhasta.. |
 |
| Kuvia eläintarhasta.. |
 |
| Pieni talo preerialla -talosta |
 |
| Host-perheen kanssa viimeistä kertaa syömässä meidän lempiravintolassa, PF Chang's:ssa |
Suomeen kun tulin niin päälimmäiset fiilikset oli tietysti tosi väsyneet ja haikeet, mutta myös onnelliset. Mun äiti oli järjestäny sellaset yllätysjuhlat, joihin tuli niin sukulaisia kuin sitten ystäviäkin. Oli kyllä niin ihanaa nähdä kaikki piiiitkästä aikaa. Oli hauska huomata millasia asioita rupes arvostamaan vuoden jälkeen, joihin ei ollu aikasemmin silleen kiinnitäny huomiota. Ruoka nyt tietty ykkösenä. Suomen ruoka on kyllä oikeesti niin paljon freeshinpää verrattuna niihin friteerattuihin ruokiin. Sit julkisenliikenteen käyttäminen. Sä voit vaan hypätä junaan tai bussiin jos jonnekki haluut mennä, eikä koko ajan tarvii kysyy kyytii. Voit jopa kävellä. Mullä kävi kerran ku oli lenkillä tuolla jenkeis, ni ihmiset pysähty autollaan mun viereen ja kysy et oonko eksyny tai onks mulla auto hajonnu ku olin kävellen. Että sellasta tuolla!:D Mut sit taas ihmiset oli paljon avoimempii ja ystävällisii. Täällä ku vaikka tönäset jotain ni ollaan vaan et "sori" tai kadulla oikeen vältellään ettei katota silmiin. Kai se sit itekki pitää vaan alkaa taas totutella tähän suomalaisuuteen. Eiks se vähän nii mee, että maassa maan tavalla.
 |
| Jälleen näkemisen riemu! |
Eilen tuli ilmottauduttua autokouluun ja maanantaina alkaa työt RAY:llä. Kyllä se lomakin tässä nopeesti menee ja sitten onkin taas paluu Suomen lukioon. Siihen on kyllä varmasti aluksi vähän totuttelemista..
Mutta nyt ISO kiitos kaikille, jotka on seurannu mun vuotta tästä blogista! Toivottavasti saitte jotain vinkkejä (jos olet tuleva vaihtari) tai osasin kertoa tarpeeksi kuulumisia teille, jotka muuten vaan luitte! Hyvää kesää kaikille ja tsemppiä kaikille tuleville vaihtareille! Laura kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti