torstai 7. kesäkuuta 2012

There is no place like home

Nyt on yks vaihe tullu mun elämässä päätökseen. Niin se vuos vaan meni nopeesti. Paljon sitä suunniteltiinkin ja nyt se kaikki on sit ohi. Joteenki tosi tyhjä olo. Ikivä on kova ja mieli tekis takas, mut kyllä se varmaan tästä, ku pääsee taas arkeen kiinni.

Vikat viikot siel jenkeissä oli oikeestaan pakkaamista ja kavereiden näkemistä. Matkatavaroiden kanssa tein sillen, et ostin vaan uuden matkalaukun, joka meni sit vaa koneeseen. Kattelin noita tavaroidenlähetys systeemejä, joka ois maksanu 500 dollarii ja nyt toi ylimääränen laukku oli vaa 70 dollarii, joten suosittelen. Tuleehan siihen tietty viel se laukun hinta päälle ja noi hinnathan vaihtelee lentoyhtiöittäin, mut ainakin United-lentoyhtiöillä USA:n päässä se oli se 70, joten ihan kannattavaa.

Läksiäisiä vietettiin moneen otteeseen erilaisilla porukoilla. Läksiäislahjaks sain sellasen kirjan, johon kaikki oli korjottanu jotain muistoja tai terveisiä ja sitä sitten kaiholla luin lentokoneessa.. Isäntäperheen kanssa vielä matkustettiin Laura Ingallsin kotitalolle, sit käytiin jossain eläintarhassa ja vierailtiin joidenki ystävien luona. Yhtä hyvästelyähän se viimeinen viikko sit olikin.



Mun idoli
Mä olin kuulemma "my Laura" ja " yellow hair girl"

Kavereiden kanssa Kansas-tunnelmassa
I'm gonna miss this landscape
Monet sano mulle et mä oon kuulemma ihan country-laulajan näkönen:D
Kuvia eläintarhasta..
Kuvia eläintarhasta..
Kuvia eläintarhasta..
Kuvia eläintarhasta.. 
Kuvia eläintarhasta..
Kuvia eläintarhasta..
Kuvia eläintarhasta..
Pieni talo preerialla -talosta 
Host-perheen kanssa viimeistä kertaa syömässä meidän lempiravintolassa,  PF  Chang's:ssa
Suomeen kun tulin niin päälimmäiset fiilikset oli tietysti tosi väsyneet ja haikeet, mutta myös onnelliset. Mun äiti oli järjestäny sellaset yllätysjuhlat, joihin tuli niin sukulaisia kuin sitten ystäviäkin. Oli kyllä niin ihanaa nähdä kaikki piiiitkästä aikaa. Oli hauska huomata millasia asioita rupes arvostamaan vuoden jälkeen, joihin ei ollu aikasemmin silleen kiinnitäny huomiota. Ruoka nyt tietty ykkösenä. Suomen ruoka on kyllä oikeesti niin paljon freeshinpää verrattuna niihin friteerattuihin ruokiin. Sit julkisenliikenteen käyttäminen. Sä voit vaan hypätä junaan tai bussiin jos jonnekki haluut mennä, eikä koko ajan tarvii kysyy kyytii. Voit jopa kävellä. Mullä kävi kerran ku oli lenkillä tuolla jenkeis, ni ihmiset pysähty autollaan mun viereen ja kysy et oonko eksyny tai onks mulla auto hajonnu ku olin kävellen. Että sellasta tuolla!:D Mut sit taas ihmiset oli paljon avoimempii ja ystävällisii. Täällä ku vaikka tönäset jotain ni ollaan vaan et "sori" tai kadulla oikeen vältellään ettei katota silmiin. Kai se sit itekki pitää vaan alkaa taas totutella tähän suomalaisuuteen. Eiks se vähän nii mee, että maassa maan tavalla.

Jälleen näkemisen riemu!

Eilen tuli ilmottauduttua autokouluun ja maanantaina alkaa työt RAY:llä. Kyllä se lomakin tässä nopeesti menee ja sitten onkin taas paluu Suomen lukioon. Siihen on kyllä varmasti aluksi vähän totuttelemista..

Mutta nyt ISO kiitos kaikille, jotka on seurannu mun vuotta tästä blogista! Toivottavasti saitte jotain vinkkejä (jos olet tuleva vaihtari) tai osasin kertoa tarpeeksi kuulumisia teille, jotka muuten vaan luitte! Hyvää kesää kaikille ja tsemppiä kaikille tuleville vaihtareille! Laura kiittää ja kuittaa.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Graduation - class of 2012

Nyt on sitten koulu virallisesti ohi. Kyllähän se oudolta tuntu, kun ei tänä aamuna tarvinnu enää kouluun herätä. Kävin tosin kyllä koululla hakemassa vielä viimeisiä tavaroita, tapaamassa kanslistia ja jättämässä hyvästit vielä muutamille kamuille ja opettajille. Kouluhan loppuu vasta ens keskiviikkona niillä oppilailla, jotka ei valmistunu eli käytännössä kaikki muut paitsi seniorit jatkaa vielä puoleen väliin tätä viikkoa.

Ite se valmistujaisjuhla oli just siisti. Oli kiva ku meijän koulu anto vaihtareidenki valmistua, joka ei kaikissa kouluissa oo mahdollista.  Meitä oli 370 valmistujaa, joista kaikki kävi yksitellen hakemassa diplominsa, joten voitte kuvitella, kuinka kauan se juhla puheineen kaikkineen kesti. Ite olin 4. viimeinen koko listassa, johon oon vaan joutunu tottumaan sukunimen johdosta. Onneks en kuitenkaan ihan vika. Juhla siis alko alkumarssilla, josta sitten mentiin istumaan aakkosten mukaiseen järjestekseen.
Ihan niinku moni amerikkalainen tapahtuma, tämänkin alkoi kansallislaululla, josta sitten seurasi puheet. Puheita pitivät rehtori, muutama opettaja, kaupungin johto ja kaks oppilasta. Rankin ja pisin osuus, oli tietysti se diplomien jako. Aakkosjärjestyksessä siis mentiin rivi kerrallaan. Nimen kuulutuksen yhteydessä sellaselle isolle screenille heijastettiin koulukuva. Kun kaikki oli palannu takasin paikoilleen heitettiin ne hatut ja siinä se sitten oli! High school -ura takan päin.

Alkumarssi
Kaikki 370 valmistujaa
Paikalla oli katsojia noin 2000 
Rehtoria kättelemässä
Diplomia hakemssa

Wihii!
Fiilis tuolla oli kyllä ihan ku suoraan jenkkileffoista. Jo pelkkä toi asu sai sen tunteen, mut myös toi hattujen heittely siihen loppuun. Suomen lakkiaisiin verrattuna toi ei ollu läheskään niin virallinen. Monet ihmiset siel katsomassa oli tulllu tonne ihan vaan verkkareissa. Sit kun jonkun nimi kuulutettiin, jotkut soitti sellasii torvia niinku joissain korispeleissä. Ei siis ihan lakkiasten tyylinen tunnelma, vaan ihan jotain muuta. Sanotaan että jenkkien tavalla virallista;)

Mä, Donte ja Katrine
Minä ja Katrine
Minä ja Christina
Mä, Christina, Martha ja Katrine
Minä ja Martha
Alex ja mä
Mä ja Erinn
Tuolta mentiin sitten isäntäperheen ja yhen Charlotten kanssa ravintolaan syömään. 

Perhekuva
Minä ja Charlotte. Charlotte on siis mun host-äidin hyvä ystävä ja se on ollu koko tän vuoden kun täti mulle. Ollaan tehty paljon kaikkea yhdessä. Tuntuu kuin se ois ollu osa meijän perhettä:)
Sisarukset

Host-äidin kanssa pieni poseeraus.



Illalla meillä oli sitten vielä pieni gradution party meillä kotona.



Todistuksen kansi

Hutch high cup cakes
Valmistujaiskakku, osavaltion mukaisesti auringonkukkka
 Nyt kun ei oo koulua, niin tarkoituksena ois vielä nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Isäntäperheen kanssa ois vielä suunnittella käydä Laura Ingallsin kotitalossa, Salt-museumissa, Wichitassa ja Lindsborgissa - ruotsalaisessa kaupungissa. Pakkaaminenkin pitäis varmaan kans kohta alotella. Ei siis montaa bloggausta varmaan oo enää tiedossa. Nyt näkemisiin!!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Viimeiset kouluviikot

Uskokaa tai älkää, mutta eilen oli mun viimeinen päivä koulussa. Mihin tää aika oikeesti on menny?? Monet on kysyny, et noh miltäs nyt tuntuu. Haikeelta, sekavalta, surulliselta, ja ihan kaikelta siltä väliltä. Koulun loppuminen nimittäin havainnollisti aivan liian hyvin sitä, että kohta sitä istutaan lentokoneessa suunta Suomea kohti. Mun aluevalvoja sano mulle kerran, että Laura eiks oo kumminkin parempi, että tuntuu hirveeltä jättää kaikki täällä, koska sehän vaan kertoo siitä et tää vuosi oli onnistunu. Kamalaltahan se tuntuis ku ei olis mitään sidoksia saanu koko vuoden aikana tehtyä ja odottanu vaan sitä Suomeen palaamista. Ja niinhän kyllä oliskin.

Kolmas jakso meni ehkä nopeiten kaikista. Eka jakso meni kaikea ihmetellessä, ja tunteet oli niin sekavat koko ajan, kun kaikki oli vielä uutta ja ihmetellessä. Toinen jakso oli muuten vaan kiireinen koriksen takia, ettei aikaa jääny oikeen muuhun. Nyt tässä viimeisessä jaksossa, oli sit aikaa tehdä paljon erilaisia asioita ja ehkä siks aika meni niin nopeasti.

Valokuvaiksesta tuli mulle ikään kuin harrastus tähän vikaan jaksoon. Innoistuin koulun valokuvauskurssista niin paljon, että menin sit ostamaan itelle järjestelmä kameran ja ottelin kuvia niin vapaa-ajalla kun sitten koulun puitteissakin, sillä mun valokuvauksen opettaja pyysi mua ottamaan kuvia koulun kaikkiin tapahtumiin. Viikolla koulun jälkeen menin lähes joka päivä milloin koulun softball-peliin, ja milloin track and field tapahtumaan. Yhtäkkiä musta tulikin sitten valokuvaaja yearbook:iin vaikken sillä kurssilla edes ollu. Kuitenkin tossa oli kiva se, ettei se sitonu samalla tavalla kun koulun joukkueessa pelaaminen. Ja meillä oli sellanen pieni kuvausryhmä, ettei yksin tarvinnu hilluu missään. Tässä on vähän kuvia, joita oon ottanu tässä jakson aikana..

Alla olevat kuvat on muutamista koulun tapahtumista, joissa mulla oli mun oma kamera mukana. Kävin  noiden tapahtumien lisäks ottamassa kuvia koulun kameralla mm. tenniksessä, baseballissa ja poikien golfissa..

Softball peli. Hutch vs. Salina South


Track and field. Boys 60m hurdles
Pituushyppy
Viesti
Tyttöjen 800 m
Kapula kiertää:)
Seiväshyppy
Hutchinsonin järjestämässä uintikilpailusta. 
Rintauinti
Perhosuinti

Alla kuvia mun kouluprojekteista ja vaapa-ajan kuvista..









Toinen aine, josta tykläsin tässä jaksossa oli kuvis. Kursilla käytettiin vain lähinnä lyijykyniä ja öljyvärejä. Alla esimerkki molemmista kategorista.
Käsi kolmessa eri asennossa
Auringonkukka maalaus. Tän käns kävi viel yks aika hauska juttu. Meillä oli sijainen yks päivä. Sit ku se meijän maikka palas lomalta ni se tuli  mun luo ja sano, että Laura kuule sun sijaises haluu ostaa ton sun maalauksen. Ekaks aattelin et se pelleili, mut tosissaan se kuulemma oli. Maalaus on vielä toistaiseksi koululla, mutta ens maanantaina kun meen koululle hakee viel jotain tavaroita, tapaan sen opettajan kanssa ja sovitaan sitten hinnasta. :)

Koulun loppumisen lisäksi ollaan myös täällä olevan vaihtarijärjestön kanssa saatu vuosi päätökseen. Viimeviikonloppuna meillä oli sellanen valmennustilaisuus kotiinlähtemistä varten. Miten valmistautua täältä lähtemiseen, mutta samalla valmistautua taas vastaanottamaan kotimaa. Puhuttiin myös kulttuurishokista kotiinmennessä, mikä tuntuu joteenkin hassulta, mutta varmsti ihan paikkaansa pitävältä. Valmennuksen ohella käytiin Eisenhower/Elvis Presley museossa, syötiin sellasessa maalaistalo ravintolassa ja vierailtiin suklaatehtaalla. Ryhmä tosin oli aika pieni, sillä monilla oli valmistujaisviikonloppu ja osa vaihtareista oli syystä tai toisesta lähteny vuoden mittaan kotiin. Loppujen lopuks meitä oli siis vaan neljä 12:sta vaihtarista, mutte ei se tahtia haitannut.


Finnish exchange students

President Eisenhower
Koko meidän iso ryhmä
Mun aluevalvoja ja minä
Tona samana viikonloppuna yks toinen suomalainen vaihtari tuli sit meille ton valmennustilaisuuden jälkeen. Käytiin vähän shoppailemassa Salinassa ja löydettiin sellanne cowboy-liike. Oli ohan pakko ostaa tollaset hatut, kun kerran täällä country-Kansasissa ollaan:D



Viimeisellä viikolla koulussa ei enää paljon mitään ollu. Maanantai ja tiista oli viimeiset "normaalit koulupäivät" ja sit ke ja to oli vaan final kokeita. Vaikkei vika viikko siis ollu mitenkään rankka fyysisesti, henkisesti se oli ehkä vuoden rankin..
Viimeinen lounas yhdessä

My norwegian
Nyt täytyy lähteä valmistautumaan meijän garage sale:iin. Yritän saada myytyä kaikkii tavaroita, jotta laukku vähän kevenis lähtöä varten. Nyt siis ensi kertaan, moikkaa!!:)