Graduation - class of 2012

Nyt on sitten koulu virallisesti ohi. Kyllähän se oudolta tuntu, kun ei tänä aamuna tarvinnu enää kouluun herätä. Kävin tosin kyllä koululla hakemassa vielä viimeisiä tavaroita, tapaamassa kanslistia ja jättämässä hyvästit vielä muutamille kamuille ja opettajille. Kouluhan loppuu vasta ens keskiviikkona niillä oppilailla, jotka ei valmistunu eli käytännössä kaikki muut paitsi seniorit jatkaa vielä puoleen väliin tätä viikkoa.

Ite se valmistujaisjuhla oli just siisti. Oli kiva ku meijän koulu anto vaihtareidenki valmistua, joka ei kaikissa kouluissa oo mahdollista.  Meitä oli 370 valmistujaa, joista kaikki kävi yksitellen hakemassa diplominsa, joten voitte kuvitella, kuinka kauan se juhla puheineen kaikkineen kesti. Ite olin 4. viimeinen koko listassa, johon oon vaan joutunu tottumaan sukunimen johdosta. Onneks en kuitenkaan ihan vika. Juhla siis alko alkumarssilla, josta sitten mentiin istumaan aakkosten mukaiseen järjestekseen.
Ihan niinku moni amerikkalainen tapahtuma, tämänkin alkoi kansallislaululla, josta sitten seurasi puheet. Puheita pitivät rehtori, muutama opettaja, kaupungin johto ja kaks oppilasta. Rankin ja pisin osuus, oli tietysti se diplomien jako. Aakkosjärjestyksessä siis mentiin rivi kerrallaan. Nimen kuulutuksen yhteydessä sellaselle isolle screenille heijastettiin koulukuva. Kun kaikki oli palannu takasin paikoilleen heitettiin ne hatut ja siinä se sitten oli! High school -ura takan päin.

Alkumarssi

Kaikki 370 valmistujaa

Paikalla oli katsojia noin 2000 

Rehtoria kättelemässä

Diplomia hakemssa

Wihii!

Fiilis tuolla oli kyllä ihan ku suoraan jenkkileffoista. Jo pelkkä toi asu sai sen tunteen, mut myös toi hattujen heittely siihen loppuun. Suomen lakkiaisiin verrattuna toi ei ollu läheskään niin virallinen. Monet ihmiset siel katsomassa oli tulllu tonne ihan vaan verkkareissa. Sit kun jonkun nimi kuulutettiin, jotkut soitti sellasii torvia niinku joissain korispeleissä. Ei siis ihan lakkiasten tyylinen tunnelma, vaan ihan jotain muuta. Sanotaan että jenkkien tavalla virallista;)

Mä, Donte ja Katrine

Minä ja Katrine

Minä ja Christina

Mä, Christina, Martha ja Katrine

Minä ja Martha

Alex ja mä

Mä ja Erinn

Tuolta mentiin sitten isäntäperheen ja yhen Charlotten kanssa ravintolaan syömään. 

Perhekuva

Minä ja Charlotte. Charlotte on siis mun host-äidin hyvä ystävä ja se on ollu koko tän vuoden kun täti mulle. Ollaan tehty paljon kaikkea yhdessä. Tuntuu kuin se ois ollu osa meijän perhettä:)

Sisarukset

Host-äidin kanssa pieni poseeraus.

Illalla meillä oli sitten vielä pieni gradution party meillä kotona.

Todistuksen kansi

Hutch high cup cakes

Valmistujaiskakku, osavaltion mukaisesti auringonkukkka

 Nyt kun ei oo koulua, niin tarkoituksena ois vielä nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Isäntäperheen kanssa ois vielä suunnittella käydä Laura Ingallsin kotitalossa, Salt-museumissa, Wichitassa ja Lindsborgissa - ruotsalaisessa kaupungissa. Pakkaaminenkin pitäis varmaan kans kohta alotella. Ei siis montaa bloggausta varmaan oo enää tiedossa. Nyt näkemisiin!!