Taas on yks juhlapyhä takana päin, pääsiäinen nimittäin. Hyvin paljon pääsiäisperinteet oli samat kuin Suomessa. Kirkossa käytiin, munia maalattiin ja suklaata syötiin. Siitähän se pääsiäinen on tehty.
Koulusta saatiin vapaaks vaan perjantai, mikä oli tietysti ihan oikeudenmukasta viikon kestäneen kevätloman jälkeen. Niinpä siis vapaapäivän ja pääsiäsen kunniaks maalattiin pääsiäsmunia. Värejä ja erilaisia tarvikkeita oli paljon, joten vain luovuus oli rajana.
Uskokaa tai älkää mut täällä kukaan ei ollu kuullukkaan Mignon suklaamunista. Käytettiin siis keitettyjä kananmunia
Tää oli yks niistä oudoimmista koristelutavoista. Toi muoviläpyskä laitettiin kananmunan ympärille ja hiustenkuivaajalla puhallettiin kuumaa ilmaa. Sit kuulu semmonen jännä ääni ja koko toi muovi kutistu siihen kananmunan ympärille.
Väritabletit
Pohjavärin sai dippaamalla sen munan tohon väriin
Mun valmiit pääsiäsmunat
Amerikkalaiset kun on aika uskonnolist sakkia, ni joulun tavoin pääsiäsen merkitystä korostettiin aika paljon. Sunnuntaikirkon lisäks meillä oli auringonnousumessu, joka siis alko siinä varttia vaille seittemän samaan aikaan ku aurinko nousi. Mittari näytti nollaa, joten onneks se koko juttu ei kestäny kauaa. Kauniit maiset oli kuitenkin tolleen aamutuimaan.
Auringonnousu
Sunnuntaina oli myös se paljon puhuttu pääsiäslounas. Seuraksi saatiin noiden joku tuttava perhe tosta kadunkulman takaa. Pientä hämmennystä lounaassa aiheutti kyllä se, kun meillä Suomessa kinkkua syödään jouluna, ni täällä (ainakin tässä perheessä) kinkku oli joku pääsiäsperinne. Noo ihan hyvältä se silti maistu, ja etenkin ku viime joulun kinkkun sijaan oli kalkkunaa. Kinkun lisäks oli lohkoperunoita, deviled eggs (en tosiaan tiiä, mistä nimi tulee), heldelmäsalaattii, leipää ja jälkiruoaks piirakkaa. Hyvin paljon oli siis amerikkalainen pääsiäinen oli suomenkaltainen.
Deviled eggs
Pääsiäskinkku
Mansikkapiirakka
Eiköhän siinä nyt ollu pääsiästä kerrakseen. Nyt täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas herää. Heissan!
Ps. tänään tuli vihdoin mun cap and gown eli se asu, jota tulee sit pitää yllä kun valmistuu high schoolista. Se kyl aika magee, ihan kun suoraan jostain jenkkileffasta. Toukokuussa sit tulee sit käytettyä siinä graduation seremony:ssa oikeen kunnolla.
Toi on siitä hatusta, jossa roikkuu toi valmistumisvuosi tollasesta hapsusta
Nyt on sitten viikon kestänyt kevätloma takana ja kouluunki on jo jouduttu palaamaan. Tosin jo heti perjantaina on taas vapaapäivä pääsiäisen kunniaks.
Heti loman alkuun lähdettiin perjantaina ajelemaan kohti melko tutuksi tullutta kaupunkia, Delphos:ta. Nyt on siis käynnissä koripallon NCAA-pelit (National College Athletic Association) eli noin 40 USA:n parhainta collegea haastaa toisensa koriksessa. Kansasin ylpeys, KU (University of Kansas) pelas perjantai-iltana, joten Delphoksen grandad ja grammie oli ilosia, kun tultiin kannustamaan KU voiton kautta Final four:hin.
KU:n suuri tähti Thomas Robinson
KU-logo
Launtaina aamupalan jälkeen matka jatku kohti Nebraskan pääkaupunkia, Linclonia. Kansasista Nebraskaan menee autolla noin viitisen tuntia tietysti riippuen, mistä päin ajaa. Perille päästyä kierreltiin aluks kaupungissa ja myöhemmin sti tavattiin mun host-isän vanhemmat Applebee's-nimisessä ravintolassa, jossa juhlistetttiin Jeffin äidin 71-vuotissyntymäpäiviä. Loppupäivästä olikin sitten kiva vähän valmistella jalkoja tulevaan autossa istumiseen, shoppailun merkeissä. Kyllä Lincoln nyt oli ihan käymisen arvonen paikka, mutta täytyy sanoa et on isommissakin kaupungeissa tullu käytyä.
The Nebraska state capital building
Lakien säätäminen tapahtuu tässä salissa
Nimikko patsas, presidentti Abraham Lincoln
Sunnuntaina oli ihan kiva ottaa vähän rennommin, vaikka tosin illasta mentiin kavereidan kanssa kattoo yks uus elokuva nimeltä October baby. Se on tositapahtumiin perustuva ja kertoo sellasesta tytöstä, joka saa yllättäen selville että onkin adoptoitu. Sen tytön oikeen äiti oli yrittäny tehä aborttia, joka oli kuitenkin menny pahasti pieleen ja tää tyttö kaikesta huolimatta sit synty. Siin elokuvassa tää tyttö yrittää löytää sen biologisen äidin ja saa selville siinä matkavarrella paljon kaikkee muuta. Oli toi ihan kattomisen arvonen elokuva, koska se oli niin paljon erilaisempi näistä uusista elokuvista mitän nyt oon nähny. (Alla traileri elokuvasta). Käytiin kattoo toi elokuva ihan sillä, ku abortti on tosi iso kiistan aihe Kansasissa. Esimerkillä 2009 Wichitassa ihan 45 minuutin ajomatkan päässä Hutchinsonista, tapettiin yks abortteja tekevä lääkäri ihan vaan sen työn takia. Aika sairasta.
Ilmojen puolesta parempaa viikkoa lomalle ei ois voinu toivoakkaan. Enempää kerskumatta täytyy todeta, että mittari nousi lähes joka päivä 30 asteeseen. Niinpä muun perheen ollessa töissä tai koulussa, mun loma kulu lähinnä aurinkoa ottaessa.
Poikkeuksena tiistai, jolloin mentiin host-äidin ja sisarusten kanssa Hutchinsonin Zoo:lle. Monet eläimistä, joita siellä oli kasvaa luonnollisesti Kansasissa. Koko ei tosiaankaan ollu mikään iso, joten se oli aika nopeesti nähty. Mutta oli ihan kiva sekin nyt nähdä, kun se kerran Hutchinsonissa on.
Kilpikonna
Rattlesnake, yksi Kansasin myrkyllisistä käärmeistä
Burrowing-pöllö
Mule-peura
Barn-pöllö
Eagle
Piikkisika
Kalkkuna, miten se voi ollakki niin ruma
Hanhetkin oli asuttanu tän eläintarhan
Laama
Cottontop tamarin-apinat
Lisko
Rattlesnakes
Tarantella
Sisääntuloportilla oli tällänen juna, joka kiersi ympäri sitä eläintarhaa
Toi junakuski oli noiden joku perhetuttu, joten ennen sitä kyytiä noi halus esitellä mut sille. Ehkä puolessa välissä sitä kierrosta, toi kuski pysäytti sen junan ja käski mua hyppää sinne ohjaamoon. Oli kyllä ehkä sympaattisin ihminen, mitä oon koskaan tavannu.
Host-sisarusten kanssa junassa
Perjantaina sitten vihdoin koitti kauan odottamani Kansas cityn reissu. Kansas city on siitä outo kaupunki, että puolet siitä kuuluu Missouriin ja puolet Kansasiin, ja itseasiassa viel sitä "tärkeempi" puoli on Missourin puolella. Mutta jos koko Kansas city olis koko Kansasin puolella, se olis osavaltion isoin kaupunki.
Kansas city on tunnettu sen barbequesta. Kaupunki on pullollaan barbeque-ravintoloita, joilla on omat salaiset reseptinsä. Kilpailu kaupungin parhaasta barbequesta on kova, joten työtekijöitä jopa erototetaan jos ne levittää ravintoloiden resptejä. Eipä siis ollu yllättävää, että meijän heti eka pysäkki oli barbeque-ravintola nimeltä Stack Jack. Ja puheet ei todellakaan oo ollu liian suuret, sillä se ruoka oli ihan tosi hyvää. Parasta barbeque-ruokaa, mitä oon koskaan syöny. Niinpä siis jos joku ikinä Kansas cityyn eksyy, kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa.
Ite tilasin possun ja kanan kylkiluita, koska kyljet on kuulemma se nimikkojuttu
Mukana oli tollasta ihan sika hyvää kastiketta, mis oli ainakin papuja, pienii lihan palasia ja tulinen barbeque-kastike
Huono puoli tietysti on et se ite syöminen on aika sottasta..
Lähtiessä oli sit mahollisuus ostaa niitä nimikko kastikkeita
Mahat täynnä jaksokin sitten sivistää itseensä museoimalla. Vuorossa oli World War I -museo, joka oli kyl tosi kiinnostava. Museossa oli paljon sota-ajan kalustoa vaatetuksesta aseisiin ja se kävi kaikki ne sodan tärkeimmät tapahtuma läpi. Meillä ei tosin ollu niin paljon aikaa varattuna siihen museoon, koska kaikkee muutakin piti ehtii nähdä. Mut kyllä sieltä nyt se oleellinen tuli nähtyä.
Museo ulkoa
Asusteita
Vedenalainen pommi sukellusveneisiin
Pienoismalli USA:n koneesta
Kuuluisa propaganda juliste
Vallihauta
Sairaiden kuljetusauto
Uncle Sam
Museon jälkeen kierreltiin ympäri sitä kaupunkia. Käytiin mm. sellasella näköala paikalla, vanhalla (edelleen toiminnassa oleva) juna-asemalla ja turistille mieluisella Plazalla.
Näköalapaikalta
Turisti
Vanhalta rautatieasemalta
Old style juna
Liikennevaloilleki pitää olla ohjeet, että tyhmemmätkin ymmärtää, kuinka liikenteessä tulee toimia
Plazalta
Yötä oltiin Rochellen siskon perheen luona, ku ne asuu ihan Kansas cityn lähellä olevassa kaupungissa nimelta Olathe, jossa mulla oli sillon joskus State golf -turnaus. Mun host-perhe halus näyttää mulle, millasta elämä oli täällä Kansasissa joskus 1900-luvun alussa, joten lauantai-aamuna mentiin sit sellaseen jonkun 100 vuotta sitten asuneen perheen kotitaloon, joka toimii nykyään museona. Talon pihalla oli ulkotuli, jossa tehtiin ruokaan, pyykkäyspiste yms. Museon työntekijät oli pukeutunu vanhanaikasesti yrittäen luoda sitä tunnelmaa, joka siihen aikaan oli.
Vanhanajan viljelyä
Pyykkäyspiste
Pyykkärit
Molly-lehmä
Piha
Ruuanlaitto piste
Hevosenkenkien tekoa
Stagecoach hevoset
Matkustaminen ja postin jako tapahtu molemmat tällä stagecoach:lla.
Stagecoach:n kyydissä
Muulta osin lauantai olikin vaan sitten shoppailua ja matkustelua, sillä lähettiin vielä iltamyöhään ajelemaan takasin kohti Hutchinsonia. Reissusta jäi kyllä hyvä fiilis, sillä sitten New Yorkin ei oo tullu pahemmin isoissa kaupungeissa käytyä. Oli se Kansas city ihan sellanen kaupunki, johon vois ehkä joskus vielä mennä uudestaankin.
Nyt ei muuta kun hyvää pääsiästä kaikille! Älkää syökö liikaa suklaata ;)
