Golf, my new hobby

En ollu ees viikkoa ollu koulussa, kun juttelin mun anatomian maikan kaa koulun erilaisista vaihtoehdoista harrastaa. Tietty ku se on ite valmentajana golf-joukkueessa, ni se suositteli mulle golfia. Tälleen syksyllä ei kauheesti muuta valinnanvaraa ollu, ku monissa lajeissa kausi alkaa vasta marraskuussa. Päädyin siis golfiin, ku oon sitä aikasemin ees jonkun verran pelannu. Ainoo ongelma vaan oli lämpötila, sillä edelleen yli 30 asteen lämpö ei kauheesti houkutellu treenaamaan ulkona.. Helteestä huolimatta alotin koulunjoukkueessa ja kertaankaan en oo katunu:)

Meijän joukkueessa on suunnilleen noin 15 tyttöä, joista puolet pelaa varsityssä ja puolet junior varsityssä. Molemmissa joukkueissa on omat valmentajat, vaikka pääasiassa harjotellaankin yhdessä. Ainoastaan turnausmatkat meil on erikseen. Joka päivä harjotellaan pari tuntia koulun jälkeen. Päivästä riippuen saatetaan kiertää 9 reikää paikallisella golf-radalla tai harjotella ja fiksata lyöntejä rangella. Tietty myös puttaus ja chippaus kuuluu meijän ohjelmaan. Ensimmäisen viikon aikana pysyttiin mahdollisimman lähel clubia, et pystyttiin pitää mahdollisimman paljon taukoja. Oli kyl niin huvittavaa, ku kaikki koko ajan huolehti, ettei tyttö pohjoisesta ei vaan pyörry tai polta nahkaansa:D

Golf club

Keskittynyt peluri

puttausta

Yks reikä jälleen takana..

Team mates

Koulu edestettuna

Hädin tuskin ehin ees viikon harjotella, ku meijän valmentaja ilmotti pelaajat seuravaan turnaukseen ja yllätyksekseni kuuluin niihin pelaajiin. Odotukset turnaukselta ei siis ollu kovin suuret viikon harjoittelun jälkeen. Mukaan siis lähdettiin lähinnä iloisella mielellä kokemuksia hakemaan.

Turnaus pidettiin Salinassa, joka on vähän Hutchinsonia isompi kaupunki noin tunnin ajomatkan päässä. Luokkaretki meiningillä lähettiin kouln pihasta minibusilla kohti Salinaa. Perille päästyä alko sit alkulämmittelyt ja peliin keskittyminen. Kierrokselle lähdettiin 4-6 hengen ryhmissä ja samasta koulusta tulleet ei saanu olla samassa lähdössä. Jokaisella oli oma kortti, johon merkattiin omien lyöntien lisäks myös toisten lyönnit huijaajien varalle. Yhteensä junior varsityn turnaukseen osallistui 43 pelaajaa, joista moni oli pelannut aikasemmin, mutta aloittelijoitakin mahtui mukaan. Kierros oli 9 reikää ja kentät ei muutenkaan ollu kauheen haastavia. Muistaakseni ykskään reikä ei ollu yli 150 metriä pitkiä, joten mulle teetti vaikeuksia pysyä kentän sisällä. Ennen turnausta mua jopa kiellettiin käyttämästä puumailaa ollenkaan.. :P Näköjään oli kuitenkin ihan hyvin menny, kun kolmanneks sijoituin:D Seuraava Hutchinsonista oli yhdeksäs eli ihan kelpo turnaus kokonaisuudessaan..

Alkulämmittelyä

Pronssi-mitalia hakemassa

palkintojen jakoa..

Liz teki mulle voittobiisin;)

Pronssi-tuuletukset

On the road..

Meijän oma kuski ja valkkumme coach Godina

Ens torstaina sit selvii et pääseks mä pelamaan varsityyn eli siihen ylempään sarjaan, kun viidelle meijän joukkueestä järjestetään semmonen ns. haastoturnaus. Mun lisäks kaks junior varsityn pelaajaa haastaa kaks varsityn pelaajaa. Me pelataan 18 reikää ja voittaja pääsee varsityyn ja loput tippuu J.V:hen. Jännä viikko siis tulossa. Siihen asti, bye!

Home in the Heartland

NY-fanit

New Yorkissa oli hauskaa, mut vihdoin tuli sit aika sanoa hyvästit ja jatkaa matkaa kohti varsinaista määränpäätä..

Löyty jotain mitä Suomessakin on!

Ensivaikutelma Kansasista oli tosi peltoinen..

New Yorkista Dallasin kautta Wichitaan, lensin yhen ruotsalaisen tytön kanssa, joka oli kans menos Kansasiin. Paikat meillä oli molemmilla lennoilla eri puolella konetta, mut oli just kiva, ku tarvinnu yksin hortoilla Nykin ja Dallasin lentokentillä. Oisin ollu niin hukassa..

Jo Nykissä huomasin, miten ystävällisiä ihmiset täällä päin on. Mut vatsa lennolla Dallasista Wichitaan mä tajusin, etten tosiaankaan oo enää Suomessa. Mun viereen nimittäin istu mies, joka alko vaan tuttavallisesti puhuu mulle. Lento kesti noin tunnin ja koko sen ajan se kerto mulle Amerikasta, sen juhlapyhistä, urheilulajeista ja opetti mulle eri kolikkojen suuruudet, joka ei muuten oo mitenkää yksinkertasta. Melkeen kaikki kolikot on samanvärisii ja niiden koosta pistäis sitten päätelle sen arvo. Hahh, no ehkä mä nyt osaan!:)

Host-sisarusten kanssa laukkua hakemassa

Tervetulokyltit

Olin jo niin kauan pitäny yhteyttä mun isäntäperheen kanssa, ettei niiden tapaaminen jännittäny ollenkaan. Ja turhaan olisinkin jännittäny, koska mulla oli  niin mukavat ihmiset kentällä kyltteineen vastassa. Kentältä ulos mennessä ulkona ei ollu kun vaivaset 41 astetta lämmintä ja se oli kuulemma "vähän viileempi päivä". Vaikka tykkäänkin vähän lämpimäämästä ilmasta, ni voin kyl sanoo, et se 40 astetta tuntu jo aika tukalalta. Aattelin, et tohon säähän totutteleminen voi viedä aikansa.. 

Maailman 5. suurimman kaupungin, New Yorkin jälkeen moni kaupunki alkaa näyttää pieneltä. Ei siis ollu ihme, et Wichita ei tehny muhun suurehkoa vaikutusta, vaikka se on Kansasin suurin. Mitä lähemmäs Hutchinsonia eli mun tulevaa kotikaupunkia ajettiin sitä pienemmäks rakennusten määrä kävi ja pellot sen kun lisääntyi. Aloin olla jo tosi kauhuissani, kun ajettiin Yoder-nimisen kylän läpi. Kylässä asuu nimittäin ihmisiä, joista käytetään nimitystä "amish people". Muista ihmisistä ne eroo siten, et ne ei käytä ollenkaan nykyteknologiaa, pukeutuu tosi vanhanaikaisesti ja kulkee lähinnä hevoskärryillä. Ton näyn nähtyäni voin kyllä tosiaan sanoa kokeneeni kulture shockin. 

Amish-naisten pukeutumistyyli

Hevoskärryt

Hutchinson on onneks vähän erilainen paikka ku Yoder. Tääl paljon ravintoloita ja kahviloita ja vain yks ostoskeskus, sillä kaupat täällä päin on prisman ja cittarin kaltasia marketteja, jotka on auki lähes ympäri vuorokauden. Kaiken tarpeellisen saa siis ostettua täältä, mut jos oikeen kunnol haluu vaatteita ostella ni oon todennut et se sit mentävä Wichitaan, koska mä en oo oikeen omaksunu tätä paikallista muotia:) Seutu on tosi rauhallista ja ihmiset mukavia. Kaikki tuntuu tuntevan toisensa.  En ois ikinä uskoni sanovani tätä mut kyl mä voin ihan sanoa viihtyväni täällä. Kaikki on niin täysin erilaista ku kotona.

Kuvia Hutchinsonista:

Niin jenkkiä et oli pakko laittaa!

kotikulmilta

Home street

Lähiseutua

Takana näkyvä torni on sit Huchinsonin "skyskaper" :D

Cosmosphere

Vesitorni

Keskusta

Ennen koulun alkua mun host-mom oli järjestäny Back to school-partyt paikallisille nuorille, mikä oli just kiva. Tutustuin samaa koulua käyviin nuoriin, joten en ollu ihan lost ekana päivänä, mikä olis ollu mahdollista, koska koulu on ihan sairaan iso! Rakennuksia on ehkä 4, ja välitunnin aikana (6min) pitää ehtii rakennuksesta toiseen. Koulupäivät on pidempiä ku Suomessa ja tunti on suunnilleen se sama 75 min. Jokainen päivä on tuntien puolesta samanlainen, mikä on vähän tylsää, mut ainakaan ei oo luokkien numeroista sekasin!:)
Siinä mun lukkari:
         1st hour English
         2nd hour Anatomy and physiology
         3rd hour computer graphics
         4th hour cooking
         5th hour team sports
Vaihtareita koulussa on mun lisäks viis. Koreasta, Japanista, Norjasta ja kaks Saksasta. Silti meijät vaihto-oppillat on otettu hyvin vastaan. Kaikki vaihtarit on laitettu koulun vanhimmalle luokka-asteelle eli senioreiks. Innolla siis ootan promeja, valmistumisjuhlaa ja muita senioreille kuuluvia juhlia:)

Eka koulupäivä

Hutch high

Koulun piha