The Sunflower State

Jenkeistä mulle tuli ekana mieleen aurinkoiset rannat ja suuret kaupungit, ihan ku monissa elokuvissa usein kuvataan. Kansas ei ihan ollu mun kuvitelmien mukainen paikka, mutta ei sillä loppujen lopuks oo ees välii. Oon saanu älyttömän positiivisen ja ystävällisen vaikutelman kaikista ihmisistä, joiden kanssa oon jutellu. Etenkin toi perhe on saanu mut tajuu, ettei ne oo ne rannat ja aurinko, mitkä tekee siitä vuodesta ikimuistosen, vaan ne ihmiset!!

Oon menossa Kansasin osavaltioon, josta käytetään myös nimitystä The Sunflower State. Nimi tulee varmaan siitä, et auringonkukka on niiden kansalliskukka ja se näkyy myös siinä osavaltion lipussa. Lisäks kaikki pellot ja erilaiset viljelmät on aika tavallinen näky Kansasissa.

Mun perhe asuu Hutchinsonissa, joka on aika keskellä tota karttaa. Wichitaan, osavaltion isoinpaan kaupunkiin, on meiltä noin 85 km, jossa on muuten viime päivinä ollu ihan törkeen kuumat helteet. Mittari on on noussut jopa 45 asteeseen. Toivottavasti lämpö hieman hellitäis sit ku oon siellä. Muita suuria kaupunkeja Kansasissa on Kansas city ja Topeka, joista Topeka on pääkaupunki. Hutchinsonista Topekaan on noin 350 km, mikä hahmottaa aika hyvin sitä, kuinka iso USA kokonaisuudessaan on.

Kansas city

Kansasin yli kuulemma menee välillä tornadoja, mut isäntäperheen mukaan siitä ei kannata olla huolissaan, joten turha siis murehtia etukäteen:)

Isäntäperheen tiedot sain jo heti huhtikuussa, jolloin niitä sai aikaisintaan odottaa. Olinkin tosi yllättyny ja ilonen et mulle löyty heti perhe. Samalla myös tuli tosi hämmentyny fiilis, ku tajus et mun lähtöön ei tosiaankaan oo enää kauaa. Isäntäperheen myötä kaikki alko oikeesti tuntuu todelliselta.

Mun isäntäperheeseen kuuluu äiti, isä ja 14-vuotias host-veli ja 13-vuotias host-sisko. Oon ollu yhteydessä kaikkien kanssa, mut eniten noiden vanhempien, koska facebookin kautta se käy niin helposti. Kaikkien kanssa meil on jotain yhteistä, joten samat harrastukset ja jopa allergiat löyty joltain perheenjäseneltä. Erityisen kiinnostuneita ne on ollu suomen kielestä ja kuulemma alottivat jo lukee sitä etukäteen, jotta saa sit ens vuoden aikana opittuu mahdollisimman hyvin tätä kieltä. Aika hauskaa mun mielestä:) Kaikkiaan toi perhe vaikuttaa tosi mukavalta ja on nyt helppoo mennä sinne, kun tuntee niitä jo vähän etukäteen.

Täytyy kyllä sanoa, et koulu johon meen, tuntuu aivan loistavalta. Koulussa on noin 1500 oppilasta, mikä on Suomen mittapuun mukaan aika suuri. Koulupukua ei tarvii käyttää, mut oon silti kuullu pukeutumisesta ollaan aika tarkkoja. Tarjonta harrastuksissa ja etenkin aineissa on tosi laajaa. Just sain mun host-isältä viestin missä se jo kyseli, mitä mahdollisesti haluisin sit ens vuonna alkaa lukee. Lisäks mun host-äiti on ollu siinä koulussa musiikinopettajana, joten onneks ne sit osaa auttaa mua ton koulun kanssa.Tässä on vielä linkki koulun nettisivuille: http://hhs.usd308.com/

Koulun logo

Muutama päivä sitten sain sähköpöstilla lentojen tiedot.. 11. elokuuta ois sit tapaaminen lentokentällä 5.55 ne viimeksi näyttämäni paita ja reppu päällä. 7.55 kone sit nousee ilmaan kohti Lontoota, jossa tavataan muita vaihto-oppilaita ja siitä sitten yhdessä lennetään New Yorkiin, jossa oon sit ensimmäisen viikon prep-kurssilla. Tänään on siis enää 12 päivää lähtöön!!! Nyt kyllä voin todella jo sanoa jännittäväni..

Alku

Monien kavereiden suosituksesta päätin nyt sitten perustaa tän blogin. Eli kirjoitan tänne nyt aluksi fiilikset ennen vaihtoonlähtemistä ja myöhemmin voitte täältä sitten seurata kuulumisiani Jenkeistä. 

Olen siis 17-vuotias tyttö ja lähdössä vaihtoon elokuussa USA:han, Kansasin osavaltioon. Järestönä toimii STS, jonka valitsin juuri sen suuruuden ja suosion takia. Laaja kohdemaatarjonta antoi myös varaa valita. Lopulta päädyin kuitenkin USA:han, joka ei kovin erikoinen valinta ollut. Kohdemaassa mulle oli ensisijaisen tärkeetä, että siellä puhuttaisiin englantia ja mun korvaan jenkkienkku on aina kuulostanu siltä "oikeelta" ehkä siks, että sitä tulee eniten kuultua leffoissa ja kaikissa ohjelmissa. Oon myös harrastanut koripalloa 1. luokasta asti, joten halusin päästä tutustumaan jenkkien koriskulttuuriin. Saa nyt vielä nähdä, tuleeko itsellä pelattua vuoden aikana ihan joukkueessa, mutta ainakin olis kiva niitä paikallisia matseja käydä kattomassa.

Vaihtoon lähteminen oli mulle pitkään lähinnä vain haave, jonka en koskaan uskonu toteutuvan. Kuitenkin peruskoulun viimesellä luokalla "haaveesta tuli totta", kun ryhdyin vihdoin täyttämään hakupapereita STS:lle. Pian tulikin kutsun haastatteluun, jonka piti aiemmin itsekkin vaihtarina ollut tyttö. Vaikka haastattelu tapahtui enimmäkseen englanniksi, se ei tuntunut niin viralliselta, sillä haastattelu tapahtui kahvilassa, jossa oli yleistä pientä hälinää. Lisäksi virallisuudet hoidettuamme, haastattelija kertoi omista kokemuksistaan. Muutaman viikon kuluttua tuli sitten kirje, jossa kerrottiin, että mut oli hyväksytty ja iso nippu papereita täytettäväksi. Rankin osuus hakuprosessissa olikin juuri erilaisten kaavakkeiden ja papereisen täyttö, sillä niitä riitti. Pino papereita ei kuitenkaan tuntunut miltään, sillä olin niin iloinen siitä, että mut oli hyväksytty! :DD


Viimeisen muutaman kuukauden sisällä meille STS:n vaihtareille järjestettiin mm. valmennustilaisuus, jossa käytiin kaikki asiat perusteellisesti läpi. Välillä ehkä tuntui, että samoja asioita toistettiin useampaan kertaan, mutta kertaushan on opintojen äiti;) Saatiin me ainakin hienot, keltaiset reput, jos ei muuta;D 

Nyt mun lähtöön on enää vajaa kuukausi ja päivä päivältä on nyt ruvennu jännittää enemmän. Mielessä pyörii esimerkiksi pakkaaminen, josta tulee muuten haastavaa 23 kg painorajoituksen takia..