Olen siis 17-vuotias tyttö ja lähdössä vaihtoon elokuussa USA:han, Kansasin osavaltioon. Järestönä toimii STS, jonka valitsin juuri sen suuruuden ja suosion takia. Laaja kohdemaatarjonta antoi myös varaa valita. Lopulta päädyin kuitenkin USA:han, joka ei kovin erikoinen valinta ollut. Kohdemaassa mulle oli ensisijaisen tärkeetä, että siellä puhuttaisiin englantia ja mun korvaan jenkkienkku on aina kuulostanu siltä "oikeelta" ehkä siks, että sitä tulee eniten kuultua leffoissa ja kaikissa ohjelmissa. Oon myös harrastanut koripalloa 1. luokasta asti, joten halusin päästä tutustumaan jenkkien koriskulttuuriin. Saa nyt vielä nähdä, tuleeko itsellä pelattua vuoden aikana ihan joukkueessa, mutta ainakin olis kiva niitä paikallisia matseja käydä kattomassa.
Vaihtoon lähteminen oli mulle pitkään lähinnä vain haave, jonka en koskaan uskonu toteutuvan. Kuitenkin peruskoulun viimesellä luokalla "haaveesta tuli totta", kun ryhdyin vihdoin täyttämään hakupapereita STS:lle. Pian tulikin kutsun haastatteluun, jonka piti aiemmin itsekkin vaihtarina ollut tyttö. Vaikka haastattelu tapahtui enimmäkseen englanniksi, se ei tuntunut niin viralliselta, sillä haastattelu tapahtui kahvilassa, jossa oli yleistä pientä hälinää. Lisäksi virallisuudet hoidettuamme, haastattelija kertoi omista kokemuksistaan. Muutaman viikon kuluttua tuli sitten kirje, jossa kerrottiin, että mut oli hyväksytty ja iso nippu papereita täytettäväksi. Rankin osuus hakuprosessissa olikin juuri erilaisten kaavakkeiden ja papereisen täyttö, sillä niitä riitti. Pino papereita ei kuitenkaan tuntunut miltään, sillä olin niin iloinen siitä, että mut oli hyväksytty! :DD
Viimeisen muutaman kuukauden sisällä meille STS:n vaihtareille järjestettiin mm. valmennustilaisuus, jossa käytiin kaikki asiat perusteellisesti läpi. Välillä ehkä tuntui, että samoja asioita toistettiin useampaan kertaan, mutta kertaushan on opintojen äiti;) Saatiin me ainakin hienot, keltaiset reput, jos ei muuta;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti