Talvi tekee tuloaan..

Viime aikoina täällä on tapahtunu paljon erilaisia muutoksia. Ensinnäkin lehdet on melkeen kaikki lähteny puista, ja ikkunoista näkyvä kuva on muuttunu tosi karuksi. Päivät on huomattavasti lyhentyny, sillä nyt ku oon menny kouluun puol kaheksan maissa, ulkona on vielä aika pimeetä. Täälläkin kelloja käännettiin joku aika sitten tunti taakse päin. Koulussa meillä alko uus jakso, mikä tietysti tarkottaa sitä että 1/3 mun vuodesta on jo ohi! Ei sitä huomaakkaan, miten aika kuluu niin nopeesti ennen ku on joku tommonen konkreettinen mitta. Noh, onneks yli puolet on kummiski vielä jäljellä!

Täällä on siis kolmijaksoinen kouluvuosi. Koeviikon tyylinen final week:ksi kutsuttu viikko tulee aina kunkin jakson lopussa ihan niinku Suomessakin. Ainoa ero vaan on, että final-kokeen arvosanalla ei oo niin paljon painoa. Aineesta saatu arvosana perustuu lähinnä jakson aikana tehtyihin kurssitöihin ja läksyihin, mutta on toki kokeellakin jonkinverran merkitystä. Täällä koeviikko ei ollu yhtään niin stressaava niinku Suomessa, vaikka yhden päivän aikana olikin kahden eri aineen kokeet. Monissa kokeissa sai käyttää tunnilla tehtyä lunttilappua, joka oli 1/4 A4-paperista. Lisäks melkeen kaikki kokeet oli monivalintaa ja mun piti oikeen laskea, että viidestä aineesta vain yhdessä piti kirjottaa essee. Että täällästä täällä. Mitähän se Suomen lukio olikaan? Ainii esseitä esseen perään!

Melkeen kaikki aineet vaihtu mulla viime jaksosta, paitsi ihmisen anatomia ja fysiologia, jota mulla on koko vuoden ajan.. Tässä mun uus lukkari:

   1st hour : Anatomy and Physiology

   2nd hour : iCreation 

   3rd hour : Athletic training 

   4th hour : U.S history

   5th hour : College Algebra (math)

Pieni selvennys tokan ja kolmannen tunnin kohalla lienee paikallaan.. iCreation on siis "aine", jossa me tutustutaan Applen pöytäkoneisiin ja opetellaan käyttää kaikki ohjelmia, mitä ne pitää sisällään. Athletic training:ssa me tutustutaan eri urheiluvammoihin ja opetellaan esim. miten teipataan nilkka tai ranne. Ihan mielenkiintoselta aineelta on ainakin nyt aluks vaikuttanu. Tää on just näitä ison koulun hyviä puolia, että valinnanvaraa aineiden kohalla on paljon. 

Jokaisella pitää olla tälläne ID-kortti mukana joka päivä koulussa.  Sillä saa ostettua esim. lounastauolla ruokaa ja tarvittaessa pitää pystyy todistaa et on koulun oppilas.

Golfin loputtua mun oli pakko keksiä ittelle uus harrastus. Talvikaudella vaihtoehtoja olivat paini, keilaus ja koripallo, joten enempää miettimättä päätin siis yrittää päästä koulun korisjoukkueeseen. Halukkaita joukkueeseen oli monia, joten meille järjestettiin try outit. Maanantaista alkaen koulun liikuntasalissa piti olla 6.00 puoltoista tuntia kestävissä aamutreeneissä ja iltapäivällä suoraan 5.tunnin loputtua (15.30) 2,5 tuntia kestävissä treeneissä. Torstaina sit treenien jälkeen valmentajat kutsu kaikki yksitellen yhteen luokkahuoneeseen ja ne kerto et miks ei ollu tarpeeks hyvä joukkueeseen tai pääsit joukkueeseen, mutta tässä asiat, joita sulta odotetaan. Ku menin sit niiden eteen, ne sano treenit huomenna klo 6.00. En voinu uskoo et olin päässy siihen joukkueeseen! Kokonaisuudessaan treenattiin tolla viikolla 20 tuntia, mutta kyllä oli todellakin sen arvosta!!

Meijän joukkueessa on 30 tyttöä, johon kuuluu siis junior varsity ja varsity eli ykkös- ja kakkosjengi. Treenataan kaikki yhessä ja pelitkin on samana pävänä, mutta vaan peräjälkeen. Lopullisia pelaajajakoja ei olla vielä tehty, joten en vielä tiedä kummassa joukkueessa pelaan, mutta eiköhän se aika pian selvii ku meillä on eka peli jo ens tiistaina. Valmentajia meillä on kolme, joista kaks on miestä ja yks on nainen. Kaikki tuntuu sopivan vaativilta, joten innolla ootan et millanen kausi meillä on tulossa. 

Ens kerralla sit siitä kuuluisasta amerikkalaisesta juhlapyhästä, kiitospäivästä. Siihen asti, see ya! 

Country life

Huomasin tossa just et golf on ollu aika iso osa mun elämään viime aikoina, joten luonnolisesti on tullu sit kirjotettuuki siitä aika paljon. Vastedes lupaan olla kirjoittamatta siitä! Hah tietty koska kausi on ohi.. :D

State golfista seuraavana viikonloppuna mentiin mun host-perheen kanssa Kansas Maze -nimiseen paikkaan. Muutamat maanviljelijät on perustanu sen, koska pelkällä maanviljelyllä ei tuu enää nykypäivinä toimeen. Myyntiin menevän sadon lisäks monet kasvattaa esim. maissipellon ja tekee siitä labyrintin tai halloweenin tienoilla kasvattaa kurpitsoja, joita ihmiset sit voi ostaa ja koristella niiden taloa. Ajettiin siis yks lauantai Buhler-nimiseen kaupunkiin, jossa meille lähin Kansas Maize on järjestetty jo ties kuinka monta vuotta. 

Sisäänkäynti 

Myynnissä olevia kurpitsoja

Ehkä keskeisin osa tota tapahtumaa oli se maissilabyrintti, jonka kuvio vuosittain aina vaihtelee. Labyrintin tekeminen on loppujenlopuks aika työlästä. Aluksi kuvio suunnitellaan ruutupaperille maissin istutuksen jälkeen. Kun maissi on noin polven korkusta, kuvion mukaisesti ylimääräiset maissit revitään irti, josta siis muodostuu myöhemmin kävelyväylät. Ton jälkeen maissin annetaan kasvaa normaalisti tänä vuonna biisoninmuotoon. 

Labyrintti ylhäältä kuvattuna

Sisänkäynti

Yksi niistä harvoista kuivuuden sietäneista maisseista

Niinku kuvasta varmaan näkyy, erittäin kuiva kesä on vaikuttanu myös maissin kasvuun

Country girl

Labyrintin sisällä oli jotain tommosii Kansas-aiheisia kysymyksiä

Whitney (mun host-sisko) yrittää löytää kartan avulla tietä labyrintistä ulos

Labyrintti

Labyrintin lisäks siel oli mm. joku semmonen tykki, mis piti saada maissi tai pieni kurpitsa ammuttua tynnyriin, lasso, jolla piti saada kuvitteellinen härkä kiinni ja paljon ohjelmaa ihan pienillekkin lapsille (pomppulinnaa yms...)

Sisarukset heinäpaalien päällä

Maissin ja kurpitsan ammuntaa

Kyllähän mä nyt yhen härän kiikkiin saan..

Mun suosikki oli illan hämärtyessä traktorikyyti ympäri sitä maatilaa. Pysähdyttiin ihan sika isolla kurpitsapellolla, josta jokainen sai kerätä itteleen halloween-kurpitsan..

Traktori, joka kuljetti meitä ympäri maatilaa 

Matkan varrelta..

Kurpitsamaalta

Kurpitsamaa vasten aurinkoa

Niin siinä vaan on käyny. Kaupunkilaistyttö on alkanu muistuttaa päivävältä enemmän maalaista..

Maisema oli yllättävän kaunis, ku aurinko just laski peltojen taa. Ei voinu muuta ajatella ku: this is life, country life!

State Golf

Kahden viikonlopun sisällä mulla tuli matkustettua ympäri Kansasia aikalailla. Ekaks lauantaina ajettiin Hutchinsonista suoraan pohjoiseen ku mentiin Nebraskaan ja siitä seuraavana päivänä golf-joukkueen kanssa suoraan länteen Garden cityyn regionlasseihin. Mun matkustelut ei kuitenkaan siihen loppunu, kun päästiin golfin State turnaukseen. Olathe-nimiseen paikkaan tuli vielä ajettua regionalssien jälkeisenä viikonloppuna muutama viikko sitten. Ja ei muuta voi sanoa, ku että oli ihan mukava lopettaa golfkausi Kansasin yhessä rikkaimmista kaupungeista..

Kartassa kaupungit, jossa 2 viikon sisällä käytiin pelaamassa.
Värikoodit: orans. nuoli = matka Nebraskaan, sin. = Hutchinson, pun. = Garden city (regionals), viol. = Olathe (State golf) Klikatkaa isommaksi painamalla kuvasta

Sunnuntai aamuna lähettiin jälleen tuttuun tapaan koulun pihasta 9.00. Matka kesti noin 5 tuntia pienen lounastauon mukaan lukien. Perille päästyä ajettiin suoraan golfkentällä, koska tarkotuksena oli pelata kenttä kerran ympäri ennen virallista turnausta. Meijän valkku halus säästellä meitä seuraavaa päivää varten, joten saatiin käyttää golf-autoja yhtä pientä ehtoa noudattaen: älkää antako Lauran ajaa, koska sillä ei oo vielä ajokorttia. Ja ennen kun huomattiinkaan olin jo auton ratissa meijän valkun vaan nauraessa vieressä. Sainkin turnauksen aikana nimen "hullu suomalainen"..

Päivä oli ihan mahtava kaikin puolin. Aurinko vaan paisto, maisemat oli aivan mielettömät ja meillä oli just hauskaa. Talot mitä oli siel golf-kentän reunalla oli semmosia vaatimattomia vähintään 6 miljoonan dollarin ökytaloja. Jäsenyyskin kuulemma tolla glubilla maksaa 50 000 dollaria vuodessa, joten ei todellakaan valitettu, ku saatiin pelata siellä ilmaseks. Tässä vähän kuvia kentästä:

Hutch high girls varsity golf team

Mä ja Shea

Ensimmäinen lyönti

puttausta..

Lyöntiin valmistautumista..

Joeyn taidetta

Bunkkeri

par 3 reikä, jossa avauslyönti oli täältä kummulta, mist tää kuva on otettu. Reijälle oli matkaa noin 100 metriä ja suoraa piti osata lyödä. Tona päivänä ei tuullu, joten reikä oli helppo, mutta toisin kävi sit ite turnauksessa.. 

Toinen lyönti kyseisellä par 3 reijällä

Mahtavan kierroksen jälkeen vietiin ajettiin meijän hotellille, joka ei ollu kovin kaukana golfkentästä. Tavarat purettua coach Pierce vei meijät syömään yhteen ravintolaan ja loppuilta meninkin sitten turnaukseen valmistautuessa. 

Ensimmäinen tiiausaika meijän joukkueesta oli 9.00, joten koko joukkueen piti herätä 6.30. Mulle sattu toisiks viimenen tii (10.50), joten sain aika pitkään odotella ja katella ku muut lähti pienen jännityksen kera matkaan. Koko päivä oli täysin erilainen ku edellinen. Lämpötila oli ehkä +8 astetta ja just ennen mun tiiausaikaa alko sataa vettä. Oli aika hermoissani ja Coach Pierce sano vaan mulle, että kyllä sä pärjäät, sähän oot Suomesta. Sade loppu ehkä viidennen reijän jälkeen, mut aika meni vaan niin hitaasti. Sääntöjen mukaan turnaukset tulee aina pelata ilman golf-autoja, mut se oli ehkä 14:sta reikä ku saatiin autot. Tuomaristo oli huolissaan, et saadaanko me lopetettua kierrosta ennen pimeetä. Puheet jopa seuraavana päivänä jatkamisesta alko kierrellä. Pitkän ja uuvuttavan 7-tuntisen jälkeen oltiin kuitenkin vihdoin valmiita, mut täytyy kyl sanoo et toi oli pisin ja uuvuttavin kierros mitä oon koskaan pelannu. 

Shea ja mä ennen turnausta

Loppusijoitus oli meijän koululle kymmenes viidestätoista. Oltiin kyl tosi tyytyväisiä, koska lyötiin muutama tosi hyvä koulu ja korkeammille sijoituksille oli aika pitkämatka. Moni niistä tytöistä asu siellä golfkentällä ja oli koko pienen ikänsä pelannu golfia. Ite olin kolmas meijän koulusta ja se oli ehkä yks parhaimmista turnauksista mun osalta. Oli siis kiva lopettaa golfkausi siihen vaikkakin hyvin haikein mielin!