State Golf

Kahden viikonlopun sisällä mulla tuli matkustettua ympäri Kansasia aikalailla. Ekaks lauantaina ajettiin Hutchinsonista suoraan pohjoiseen ku mentiin Nebraskaan ja siitä seuraavana päivänä golf-joukkueen kanssa suoraan länteen Garden cityyn regionlasseihin. Mun matkustelut ei kuitenkaan siihen loppunu, kun päästiin golfin State turnaukseen. Olathe-nimiseen paikkaan tuli vielä ajettua regionalssien jälkeisenä viikonloppuna muutama viikko sitten. Ja ei muuta voi sanoa, ku että oli ihan mukava lopettaa golfkausi Kansasin yhessä rikkaimmista kaupungeista..

Kartassa kaupungit, jossa 2 viikon sisällä käytiin pelaamassa.
Värikoodit: orans. nuoli = matka Nebraskaan, sin. = Hutchinson, pun. = Garden city (regionals), viol. = Olathe (State golf) Klikatkaa isommaksi painamalla kuvasta

Sunnuntai aamuna lähettiin jälleen tuttuun tapaan koulun pihasta 9.00. Matka kesti noin 5 tuntia pienen lounastauon mukaan lukien. Perille päästyä ajettiin suoraan golfkentällä, koska tarkotuksena oli pelata kenttä kerran ympäri ennen virallista turnausta. Meijän valkku halus säästellä meitä seuraavaa päivää varten, joten saatiin käyttää golf-autoja yhtä pientä ehtoa noudattaen: älkää antako Lauran ajaa, koska sillä ei oo vielä ajokorttia. Ja ennen kun huomattiinkaan olin jo auton ratissa meijän valkun vaan nauraessa vieressä. Sainkin turnauksen aikana nimen "hullu suomalainen"..

Päivä oli ihan mahtava kaikin puolin. Aurinko vaan paisto, maisemat oli aivan mielettömät ja meillä oli just hauskaa. Talot mitä oli siel golf-kentän reunalla oli semmosia vaatimattomia vähintään 6 miljoonan dollarin ökytaloja. Jäsenyyskin kuulemma tolla glubilla maksaa 50 000 dollaria vuodessa, joten ei todellakaan valitettu, ku saatiin pelata siellä ilmaseks. Tässä vähän kuvia kentästä:

Hutch high girls varsity golf team

Mä ja Shea

Ensimmäinen lyönti

puttausta..

Lyöntiin valmistautumista..

Joeyn taidetta

Bunkkeri

par 3 reikä, jossa avauslyönti oli täältä kummulta, mist tää kuva on otettu. Reijälle oli matkaa noin 100 metriä ja suoraa piti osata lyödä. Tona päivänä ei tuullu, joten reikä oli helppo, mutta toisin kävi sit ite turnauksessa.. 

Toinen lyönti kyseisellä par 3 reijällä

Mahtavan kierroksen jälkeen vietiin ajettiin meijän hotellille, joka ei ollu kovin kaukana golfkentästä. Tavarat purettua coach Pierce vei meijät syömään yhteen ravintolaan ja loppuilta meninkin sitten turnaukseen valmistautuessa. 

Ensimmäinen tiiausaika meijän joukkueesta oli 9.00, joten koko joukkueen piti herätä 6.30. Mulle sattu toisiks viimenen tii (10.50), joten sain aika pitkään odotella ja katella ku muut lähti pienen jännityksen kera matkaan. Koko päivä oli täysin erilainen ku edellinen. Lämpötila oli ehkä +8 astetta ja just ennen mun tiiausaikaa alko sataa vettä. Oli aika hermoissani ja Coach Pierce sano vaan mulle, että kyllä sä pärjäät, sähän oot Suomesta. Sade loppu ehkä viidennen reijän jälkeen, mut aika meni vaan niin hitaasti. Sääntöjen mukaan turnaukset tulee aina pelata ilman golf-autoja, mut se oli ehkä 14:sta reikä ku saatiin autot. Tuomaristo oli huolissaan, et saadaanko me lopetettua kierrosta ennen pimeetä. Puheet jopa seuraavana päivänä jatkamisesta alko kierrellä. Pitkän ja uuvuttavan 7-tuntisen jälkeen oltiin kuitenkin vihdoin valmiita, mut täytyy kyl sanoo et toi oli pisin ja uuvuttavin kierros mitä oon koskaan pelannu. 

Shea ja mä ennen turnausta

Loppusijoitus oli meijän koululle kymmenes viidestätoista. Oltiin kyl tosi tyytyväisiä, koska lyötiin muutama tosi hyvä koulu ja korkeammille sijoituksille oli aika pitkämatka. Moni niistä tytöistä asu siellä golfkentällä ja oli koko pienen ikänsä pelannu golfia. Ite olin kolmas meijän koulusta ja se oli ehkä yks parhaimmista turnauksista mun osalta. Oli siis kiva lopettaa golfkausi siihen vaikkakin hyvin haikein mielin!