Two months left!!!

Ai että onko aika menny nopeesti??
ON! Aivan liian. Tuntuu ihan eiliseltä, ku hyppäsin ulos lentokoneesta 45 asteen helteisiin ja kaikki oli vielä ihan uutta ja outoa. Suoraan sanoen en paljon muista niistä ensimmäisistä päivistä täällä. Pää oli niin sekasin kaikesta, mitä näki ja kuuli ja siihen päälle piti vielä vieraalla kielellä kommunikoida. Itse kukin menis moisesta sekasin. Nyt kuitenkin elämä täällä on tullu niin läheiseksi, ja pelkkä ajatuskin kaiken tän jättämisestä kauhistuttaa. Onneksi sentään on vielä kaks kuukautta aikaa nauttia elämästä täällä, mutta samalla myös varautua lähinnä henkisesti Suomeen paluuta varten.

Koris sai kunniakkaan päätöksen viime viikolla, ku pidettiin kauden päätäjäiset illallisen merkeissä. Lähinnä muisteltiin mennyttä kautta, johon mahtui niin monenlaisia pelejä. Niin hyviä kuin sitten niitä huonojakin. Ja valitettavasti varsityn kausi päättyi näihin ei niin hyviin peleihin, kun hävittiin ensimmäinen substate-peli joukkueelle, joka meijän olis kuulunu voittaa. Ei siis päästy koriksen kanssa State-tasolle niin kuin golfissa, mikä tietysti harmitti niin valmentajia kuin meitä pelaajia. Nyt näin jälkikäteen kokonaiskuva kaudesta on kuitenkin positiviinen, joten ei tosiaankaan voi valittaa.

Kaikki seniorit sai ne omat julisteensa ja tollasen ison taulun, joka oli liikkasalissa Senior night:n aikaan. 

Kunniakirja 

Juliste

Toka jakso tuli päätökseen samaan aikaan ku koris loppu. Uusiin lajeihin oli taas try outit, joista mitään en ollu aikasemmin pelannu. Mä siis päätin nyt ottaa tän viimesen jakson vähän rennommin, kun kerran aika täällä on käymässä vähiin. Jos sitä ois alkanu taas pelaamaan jotain, treenejä olis ollu taas joka päivä ja jopa viikonloppuisinkin. Halusin kerranki kokeilla, miltä tuntuu kun onkin oikeesti aikaa koulun jälkeen nähdä vaikka kavereita, tai jos on joku tapahtuma Down townissa, ei tarvii kieltäytyä treenien takii. Ja ainahan salilla voi käydä, kun on aikaa ;)

Koulusta

Jokaisen kuukauden kolmas torstai Hutchinsonin keskussa tapahtuu aina jotain jännää. Tässä kuussa siel oli sellanen taidetapahtuma. Paljon hyvää musiikkia sekä paljon erilaisia käsitöitä ja maalauksia myynnissä. 

Kolmas ja viimeinen jakso koulussa on nyt siis ollut käynnissä parisen viikkoa, ja täytyy kyl sanoo et tää on ehkä löysin kaikista. Läksyi ei käytänössä oo ollu viel kertaakaan, koska niissäkin aineissa, joissa vois tulla läksyy, opiskelu painottuu vaan tunti työskentelyyn. En todellakaan paa vastaan, mut aattelen vaan sit kauhulla, millanen järkytys ensi vuoden lukioon paluu tulee olemaan. Noh, se on sitten sen ajan murhe! :) Alla mun vikan jakson lukkari.

      1st hour Digital Photography

      2nd hour English B

      3rd hour U.S history B

      4th hour Anatomy and physiology C (independent studying)

      5th Fundamental Art

Toi ekan tunnin valokuvaus on ehkä mun lempiaine tällä hetkellä. Aluks käytiin läpi sellaset teoreettiset asiat läpi esim. miten järjestelmäkameraa käytetään, mikä on ISO ja miten aperture tai shutter speed vaikuttaa kuvan laatuun. Aika nopeesti alettiin ottaa kuvia luokassa, jolloin harjoteltiin lähinnä valotuksen käyttämistä. Keväthän on jo aika pitkällä täällä, joten nyt tällä viikolla ollaan siirrytty ulos ja otettu kuvia luonnosta. Enkkua, historiaa ja anatomiaa mulla nyt on ollu enneki, joten niissä ei mitään sen ihmeellisempää tapahdu. Poikkeuksena vaan toi anatomian kurssi on itsenäinen, koska meijän koulussa ei varsinaisesti järjestetty C-osaa. Mutta täytyy kyllä todeta, että noista anatomian kursseista on ollu valtavan suuri apu lääkishaaveita ajatellen. Aivan uutena aineena tuli sit toi kuvaamataidonkurssi, jossa ollaan nyt lähinnä harjoteltu lyijykynän käyttöä piirtäen niin jalat kuin kädetkin. Seuraava työ on omankuvan piirtäminen, joten saa nyt nähdä, kuinka näköisen sitä sitten onnistuukaan piirtämään.

Viime viikonloppu oli kyllä hyvin kansasmainen. Lauantain mentiin yhden tuttavaperheen luokse kyläilemään, jotka asuu viljapeltojen keskellä niin täysin maalla kuin voi ollakkaan. Lähimmät naapurit oli noin 3 km päässä ja asfaltoidusta tiestä ei ollu tietoakaan. Niillä on sellanen pieni ns. maatila, jossa oli kanoja, kukko, vuohia, pari hevosta ja tietysti kissoja ja koiria. Perheeseen kului vanhempien lisäksi 5 tyttöä ja poika, joista se poika pelaa Spenserin korisjoukkueessa. Käytiin niiden vanhimpien tyttöjen kanssa sitten vuorotellen ratsastamassa perheen hevosilla ja käviltiin vehnän seassa ennen "talvea" kylvätyllä vehnäpellolla. Vaikea varmaan uskoa, mutta näkymä oli kyllä yllättävän kaunis auringon juuri laskiessa kumpuilevan maaston taa.

Yksi niistä harvoista kerroista, kun oon hevosen selkään kiivenny. Oli kyllä ihanaa ratsastaa, kun kerrankin pääsi kokemaan sen paljon puhutun maastoratsastuksen.

Kissat löysi mukavan lepopaikan kukkaruukusta. Itsekukin siis nautti auringon paisteesta.

Kansas girl

Minä ja perheen kaksi vanhimmista tyttäristä

Tänään alko meillä viikon kestävä Spring Break, jota on jo kauan odotettukki. Vielä tänää ollaan menossa taas Delphokseen, jossa ollaan yötä. Siitä sitten Lincolniin, Nebraskan pääkaupunkiin. Maantaina suunnitelmissa olis mennä Laura Ingalsin kotitaloon, joka siis sijaitsee täällä Kansasissa ja loppuviikoksi sitten Kansasin ehkä isoimpaan kaupunkiin, Kansas cityyn. Toivottavasti siis mukava loma tiedossa. Nyt pitää lähteä pakkailemaan, joten ensi kertaan!